Vau. Täti on aamulla vasta kiipeämässä portaita ylös, kun iloisen naama kaiteen yli ilmoittaa:” Me laitettiin jo aamutuokiopaikat”. Samoin aamun kirjanhommissa toimitaan jo rutiinilla, omat tavarat ja istumapaikat hoituvat jne. Enkä malta olla lisäämättä tähän havantoa päivän lopulta, kun koulunpuoli oli liikkuntasalissa ja meillä paluu ulkoa edessä. Miten toimivat eskarit? Riisuvat hissukseen vaatteet naulakoilla ja kipaisevat ylös omiin hommiin. Tämähän alkaa toimia, hyvä eskarit! Eikä täti suinkaan ole ainoa, joka asian huomaa, sillä kotiinlähtiessä samaa palautetta antavat myös hakemaan tulleet vanhemmat: ”Onpa hieno rivi teillä”, ”Ja rauhallista”. No, pikkuisen meinaa joku kiivetä naulakkoon, mutta siihenkin tepsii palaute vallan hienosti. Kiitos vanhemmat, yhdessä tehden ja positiivisella otteella, koko ryhmän parhaaksi.
Päivän uusi juttu eskareille on sitten koululaisvierailu, kun eskarille saapui peräti kolme ratsastuksesta innostunutta tyttöä kertomaan hevosiin liittyvistä asioista. Puolessa tunnissa meille selviää, että hevoset kulkevat jopa 40-50km/h, hevosilla on sade-ja talviloimia sekä omia karkkeja ja leluja. Hevosen tunteet puolestaan näkyvät korvista ja suusta:” Jos hevonen pelkää, sen korvat ovat alhaalla. Ja jos se on hyvällä tuulella, sillä on suu auki”. Ja pelosta päästäänkin uudenvuoden ilotulitteisiin:”Me otetaan silloin hevoset talliin ja laitetaan musaa, niin ne ei kuule sitä pauketta”. Tutkitaan myös ratsastuskäsineet, housut, päitset/suitset ja riimi, ponin heijastimet, kaviokoukku ja kuvia tabletilta. Tähän esittelyyn on selvästi satsattu aikaa ja vaivaa.
Sitten on vielä se hevosenkengitys, mikä osoittautuu helpoimmaksi selvittää demostroimalla. Täti siis ryhtyy hevoseksi, noin nousee etukavio ilmaan, kenkä asetetaan paikkalleen ja näkymättömiä nauloja vasaroimaan.
-Eikä sitä satu?
”Ei. Se kavio on niinkuin kynttä. Siinä ei ole tuntoa” heppatyttö selittää ja kertoo samalla, että kenkiä on erikokoisia ja ne vaihdetaan kerran vuodessa. Ja voi ilo ja riemu kolmikon korviin asti ulottuvia hymyjä, kun eskarit haluavat tietää, että mitä ratsastainen tuntuu: ”Se on kivaa”.
Lämmin kiitos siis Iisa, Inna ja Veera, kun vierailitte meillä. Moikataan, kun tavataan!
V&I kirjoittelee Heidi
Ruokana lohilaatikko, punajuuri/omenasalaatti