Aamulla kävimme eskarilla vakavan keskustelun lelujen kohtelusta, mikä lähti puheeksi siitä, että päiväkodin ulkokeppareista oli rikottu kaksi ja heitetty aidan taa. Asia harmitti ymmärrettävästi heppastelijoitamme ja joku mietti, että nyt pitää sitten tilalle ostaa uudet. Mutta.
-Tiedättekö. Jos täällä eskarilla tai vaikka päikkärillä rikkoo lelun tahallaan, niin sitten pitää tuoda kotoa joku oma tilalle. Jos siis rikkoo tahallaan. Kyllä lelu voi mennä rikki, eikä sille voi mitään, mutta hajottamalla hajottaminen on eri juttu. Minä tiedän, että te ette ole varmasti niitä heppoja hajottaneet, mutta me ei voida noin vain ostaa uusia tilalle. Ja mites täällä käy, jos kaikki särkyy?
-Sitten ei ole kohta mitään
-Niinpä. Oispa kurja juttu. Tai sitten se oma lelu olisi täällä ja toiset leikkisivät sillä.
-Minä en ainakaan hajota enää mitään
-Enkä minä.
-Nyt ei voida ratsastaa ihan pihalla
-Onneksi on yksi heppa jäljellä. Sillä voi vuorotella. Ja me aikuiset yritetään keksiä joku ratkaisu tähän heppa-asiaan, kun minä tiedän ihan sata varmasti, että te ette niitä ole rikkoneet. Jookosta kookosta?
Ihan pihalla päivän toinen teema oli tänään keihäänheitto. Voi hilpeys millaista iloa voi saada kasasta pajukeppejä! Täti vuolee kärjet ja katsotaan keihäsrata, sitten päästetään irti tulevaisuuden Pitkämäet ja Ruuskaset. Heitetään tarkkuutta ja matkaa, paikaltaan ja vauhdin kanssa. Ja yleisö kannustaa ohi mennen. Välissä piipahdetaan päikkärinpihalle, missä vietetään eskareiden & viskareiden juhlallinen kunniakirjojen jako olympialaissuorituksista palkintokorokkeineen. Sitten mennään taas metsään, missä omat hommat jatkuvat. Meininki on niin rentoa ja lupsakkaa, että tuskin maltetaan syömään lähteä.
Iltapäivällä on syytä juhlaan, kahdestakin syystä.
-Pauli!
Täti on juuri nostanut ilmaan raskaan nojatuolin päivänsankarin juhlavastaanotolle toimitettavaksi ja sieltä punainen lintu pöllähtää pohjaehmusteiden uumenista. Porukka on sananmukaisesti haljeta riemusta. Ja yksi asia päätetään siltä seisomalta, Pauli laitetaan jatkossa aina iltapäivällä häkkiinsä ja säppi kiinni.
-Ihanaa, kun se ei ollut lähtenyt.
Niin on. Täti on täysin samaa mieltä.
Synttärijuhlia päästään siis juhlimaan superhyvillämielin ja hauskat juhlat niistä tuleekin. Jos mietitään vaikkapa taikalahjoja: taikasauva, kakkua, karkkia, robottituoli, 100 pussia karkkia, pleikkari, lisää kakkua, 1000 kissaa.. Ja tämä päivänsankari haluaa antaa myös itse taikalahjan: ”Kaikille jättiläisenkokoinen televisio”. Seuraavaksi kuunnellaan toivekappale tabletilta, avataan aarrearkku ja aivan päivän lopuksi otetaan salissa bakteerihippaa sekä juhlatoffee.
-Onko tänään kruunumerkkipäivä?
-Joo-o. On.
-Mutta se kenkälaatikko (harmituspurkaus aamulla eteisellä)
-Kenellä tahansa voi joskus olla hankala päivä, mutta ryhmä voi auttaa silloinkin. Jatkaa vaan sovittuja hommia ja käyttäytyy niin kuin pitää, aikuinen kyllä hoitaa ne harmitusasiat. Sata päivää sujuu tarkoittaa juuri sitä, että osataan olla yhdessä ryhmänä. Selvitellä asiat puhuen ja auttaa kaveria. Olla niitä hyviksiä.
-Saadaanko me siis kruunumerkki?
Kyllä. Ja ihan aiheesta. Tämän tasaisemmin ei olisi ryhmädynamiikka voinut toimia. Huippu homma eskarit!
V&I iloitsee Heidi
Ruokana lihakastike, perunat ja vesimelonisalaatti