Tätiä hymyilyttää. Olipas lennokkaan mukava päivä. Vaikka aamun eskaviskassa jumppasaliin saapuikin temputtelemaan kettu Kepuli. Voi kissanviikset ja koirankuonot, miten huonotapainen otus se olikaan. Pelkkää riitaa, rähinää ja kiusaamista. Niin ja kehumaan sekä huijaamaan repolainen oli kova. Tosi kova. Huippuainekset siis tunnedraamaan ja käytäytymisentyöstöön, lattia liikkumisesta tömisten. ”Anteeksi”, Kepuli lopulta pyytää jokaiselta metsäneläimeltä vuorollaan ja tarjoutuu karhun kanssa ilahduttamaan näitä lakanakyydillä. Hauskaa! Ja sitten se tapahtuu, nimittäin metsäneläimet haluavat myös Kepulin saavan lentokyytiä.
-Jaksatteko te muka?
-Jaksetaan!(*monta)
-En minä ehkä pysty, kun minulla voi olla estoja. Ja häntä voi…
-Kyllä pystyt. Tule kyytiin nyt(*kaikki)
Kaksi aikuista asettuu päiväpeitolle ja 16 lasta tarttuu työhön. Voi ilo ja riemu, liikkellehän se lähtee. Yhteistyöllä homma toimii, hienoa eskaviskat!
Iltapäivällä vuorossa oli vihdoin puukäsityö, jota on odotettu kovasti. Sillä tänään hoidettavana oli sahaushommia. Kerrataan säännöt, muodostetaan ryhmät ja otetaan esille selkäsahat, joilla lauta sahataan puoleenväliin asti. Lopun saa sitten sahata halutessaan oikealla sahalla, kaksi kättä kahvassa tietysti. Hienosti ja maltilla sujuu, hyvä eskarit.
-Tämä tälleen halkesi
Oi joi. Puutöissä kiire helposti kostautuu.
-Lautaa ei kannata vääntää väkisin lopussa. Sahataan vaan rauhassa ihan loppuun asti. Otetaan tämä huomioon jakkaranjalkoja sahataessa ja varmasti silloin onnistuu.
Laudat saadaan sahatuksi ja on aika kipaista pikavisiitille koulukummien luokkaan. Mehän kuvasuunnistimme yhdessä viime viikolla ja luvassa oli palkintoja. Tarkistetaan ensin vastaukset ja sitten kaksi 10 pisteeseen yltänyttä kummi/eskariparia saa pienen palkinnon.
-Epäreilua
-Ai mikä?
-Lokakuussa on taas kummitunti. Silloin voi voittaa ehkä taas jotain.
-Miksi kummitunti ei voi olla kaksi kertaa kuukaudessa?
Voitto ja tappio, siinä vasta haasteellinen parivaljakko pienille ihmisille. Mutta kukaan ei voi voittaa aina ja kuten tässä kilpailussa huomattiin, nopeus ei tällä kertaa ollutkaan ratkaiseva asia, vaan vastaamismaltti.
Päivänlopuksi tarkistetaan ja leimataan vielä läksyt, jotka on hoidettu hienosti sekä otetaan pienet omat hommat. Niin ja ihaillan seinälle ripustettuja mökkeröisiä.
-Huomenna mennään luontoikkunalle. Ja pidetään lokakuun lastenparlamentti.
-Siellä on se minun pyllypuu
-Ja minun. se oli ihanan pehmeä istua
-Kuka on se, joka minä olin viimeksi?
-Ai, puheenjohtaja?
-Minä!(*monta)
-Se pitää varmaan arpoa, kun on noin monta innostunutta.
V&I kirjoittelee Heidi
Ruokana siskonmakkarakeitto, sämpylä, juusto ja omena