Syyslomalta palasi iloista porukkaa ja puuhattu oli monenlaista. Oli hoploppailtu, askarreltu, kylpylöity, leikitty, juhlittu ja jopa hiihdetty. Mutta mikä tärkeintä kaikkein tärkeintä, myös levätty. Ja koska loma on ohi, muuttuu myös kynnysjonojärjestys, siinä sitä onkin taas lukemista, että kuka on kenenkin edessä ja takana. Mutta vielä sitäkin suurempi muutos on luvassa huomisesta eteenpäin.
-Eskarit. Te olette osoittaneet niin hienoa malttia, että nyt me voidaan muuttaa lukuleposet kokonaan tänne eskarille.
-Ai joka päivä?
-Kyllä. Paitsi perjantaina, kun minä luen Risto Räppääjää päiväkodin nukkarissa.
-Ai ihan pitkän aikaa ollaan täällä?
-Mitä tarkoitat?
-Niin kuin ensiviikkokin
-Joo. Niin kauan kuin sujuu
-Jee!(*monta)
-Mutta sillä ei saa kiusata pienempiä, että meillä on lukuleposet
Vau. Miten hieno oivallus. Sillä päiväunet, ne nyt vaan ovat monelle lapselle hoitovuosien kestoinhokkeja. Ja huom, riippumatta millään tavalla siitä, tarvitseeko unta vai ei.
Päivän kirjain oli E, johon liittyykin ErityisEhto.
– Lähdetään ylhäältä. Ensin selkä ja heti jatkoksi jalka. Sitten pää ja viimeiseksi käsi.
Hienosti sujuu eskareilta liitutaululle, mutta pieni keskustelu käydään siitä, miksi kirjainta ei vain voi tehdä niin kuin haluaa. Tai on tottunut.
-Siinä on sellainen opettajien toive, että eskarissa yhdessä opeteltaisiin tekemään kirjaimet oikein. Että sitten kun koulussa kirjoittaa paljon, on helpompaa ja nopeampaa. Ja siinä on myös se ohje asia. On tärkeä osata kuunnella ohje ja toimia juuri sen mukaan.
Asia tuntuu olevan sillä selvä ja E otetaan haltuun mallikkaasti. Se onkin jo aakkosjunan kuuden kirjan. Ja läksyjähän siitä tärähtää myös, ehdottomasti.
Iltapäivällä juhlitaan synttäreitä ja opetellaan lähestyvä halloweenin hengessä uusi peli, silmäniskumurhaaja. Idea on yksinkertainen, jos murhaaja iskee sinulle silmää, on kellahdettava maahan. Ja poliisi yrittää selvittää tarkkailemalla syyllisen mahdollisimman nopeasti. Kuulostaa helpolta, mutta eipäs se olekaan niin helppoa luoda katsekontaktia toiseen. Harjoittelu vie muutaman kierroksen, sitten alkaa toimia. Voi ilo ja riemu, miten hilpeää on, kun eräs vinkkaaja onnistuu kellauttamaan lähes kaikki, ennen paljastumistaan.
Päivän päätteeksi tehdään havainto. Hommathan ovat sujuneet mallikkaasti, ihan kruunumerkin arvoisesti.
-Se on 18 eli enää kaksi
-Se voi tulla tällä viikolla
-Papukaijamerkkejäkin puuttuu enää kaksi
-Mutta se on eri juttu. Ne on silleen yksinkin saatavia.
Totta. Hyvästä käytöksestä on molemmissa kyse, mutta hiukan eri näkökulmasta vain.
Valolla ja Ilolla kirjoittelee Heidi
Ruokana lohikiusaus ja omena/punajuurisalaatti