- Lämmin kiitos viikonlopun hirvipeijasporukalle eteis-ja jumppasalitilojen mallikkaasta siivouksesta!
Isäinpäivä on takana ja vihdoin voimme paljastaa, että ”talitinttihän” oli tietysti eskareiden isänpäivälahjaksi tekemä mökkimökkeröisen muotoinen liitutaulu. Ja 100% oli onnistunut lahjan piilottelu kotona ja siten isän yllättäminen sunnuntai-aamuna.
-Minun paketti oli veljen kenkäkorissa
-Minulla sellaisessa laatikossa
-Minun äiti laittoi sen pienten vaatteiden kassiin
-Minulla se oli koko ajan repussa
Ja ihanasti olivat myös juhlakalut ottaneet lahjansa vastaan.
-Minun isä piirsi siihen kukan ja auringon
-Minun isä kirjoitti, että muista uimahalli
-Isi sanoi, että se on hieno
Päivän kirjain oli tänään M ja Pikku Papun orkesterista kuunneltiin jo 6 laulu. Mutta ihan uusi asia oli yhdessä runon lausuminen. Meillähän on tulossa se vierailu Varkauden ammattikoulun ”Kuusensytyttäjäisiin”, jossa lausumme runon Suomenlipulle. Kuten myös koulun yhteisessä lipunostossa itsenäisyyspvän aattona.
Kuin pilvi valkoinen
kuin taivas sininen
se korkealla hulmuaa
ja laulun kirvoittaa
Kuin hanki valkoinen
kuin järvi kesäinen
niin tuttu rakas kotoinen
on lippu Suomenmaan.
(tuntematon)
-Hei. Nyt minä tiedän! Siinä on ne värit. Sininen ja valkoinen.
Hyvin oivallettu. Ja lipputeema jatkuu iltapäivällä, kun askartelemme itsenäisyyspäivän kiitoskortteja valtakunnalliseen veteraanien ilahdutuskampanjaan. Tarvitaan saksia, kartonkia, maalarinteippiä, maalia ja tupsuttimia.
-Kato. Tästä tuli hieno.
-Kato tätä. Tää on hieno.
-Mikä näistä oli minun?
-Mihin piti kirjoittaa se kiitos?
Nyt voi oikeasti sanoa, että jaettu ilo on kaksinkertainen ilo, niin ylpeitä eskarit ovat korteistaan, jotka varmasti ilahduttavat myös saajiaan, mihin päin Suomea ikinä päätyvätkin.
-Mun ukkia osui sodassa lentokoneen pommi tähän lkapää)
-Niin ja se kuoli siihen.
-Niin.
-Mun ukin veljet oli sodassa.
Aika moni eskareista on kuullut sodasta ja niihin osallistuneista isoisovanhemmista ja sukulaisista, jotka aikoinaan taistelivat tämän arvokkaan isänmaan puolesta. Katsellaan siis yhdessä kartasta Suomineidon menetetty käsi ja helma sekä iloitaan siitä, että meillä on oma lippu, kieli ja muutoinkin kaikki aika mukavasti.
-Ettei tarvita puhua ranskaa
Suomi on hyvä maa ja kaunis kieli, arvokas kiitos siis teille veteraaneille sen suojelemisesta.
V& I kirjoittelee Heidi
Ruokana broilerkastike, ohrahelmet ja punakaali/appelsiiniraaste