Pimeänlaatikko ja myyntityötä

Tänään päivämme sisälsi monta erilaista juttua. Heti aamusta suuntasimme kunnon ulkoilulle ja sitten vuorossa oli eskarilla omia hommia.

-Eskarit. Nyt tulee haaste. Kokeillaanko sellaista, että omat hommat saa valita ylä-tai alakertaan.

-Joo!

Jumppasalissa 2/3 leikkii omia leikkejään vanteilla ja jumppamatoilla, kun yläkerrassa puolestaan saa kerrankin hienostella rauhassa. Leikit sujuvat juuri niinkuin pitääkin. Peukkua siitä!

Päivän tutkittavana juttuna aloitimme käsittelemään valoa.

-Mitä pimeä on?

-Se on, kun ei ole valoa

-Kun ei sytytä valoja

-Hämärä on melkein pimeä

-Yö on pimeä

Hyviä ajatuksia. Kurkistetaanpa seuraavaksi pimeänlaatikkoon. Mitäs näkyy

-Ei mittään

-Harmaata

-Jotain valkeaa

-Ei täällä ooo mittään

Ok. Avataan luukku huonevalolle laatikon päältä. Mitäs nyt näkyy

-Kännykkä

-Joku tarra

-Laastaria

jne.

Jokaisen kurkkaajan hämmästys on valtava. Näkyy jo paljon, mutta entäs jos lisätään vielä sähkövaloa taskulampusta

-Monster High tarra!

-Hyrrä (joka paljastuu myöhemmin tutiksi)

-Ruuvi

-Sammakko!

Hilpeää. Pimeänlaatikko jaksaa riemastuttaa lapsia vuodesta toiseen, mutta parasta siinä on konkreettinen kokemus valonvoimasta. Samoin kuin varjoteatterilla, jota sitäkin kokeilimme tänään. Päällä on vain pieni huonevalo, joten otetaan varmistuskysymys

– Jos yhtään pelottaa pimeä, niin pitää heti sanoa.

-Minua pelotti ennen, mutta ei enää.

-Joo. Minä pelkäsin pimeää pienenä, mutta nykyään aina ajattelen, että pimeä on vain valotonta ilmaa.

-Mutta jos pimeässä on karhu, niin, silloin pelottaa

-Totta. Mutta kumpiko silloin pelottaa, pimeä vai karhu? 

Hih, päädymmme siihen, että molemmat.

Ok. Valo peruselementtin on hallinnassa, tästä on hyvä jatkaa niin marraskuun valokuvauksen kuin myöhemmin avaruusteemankin alla.

 

Ruokailussa eskareille pamahti haaste. Tädin piti hiukan pukkaista kahvilaa liikkeeelle, joten nyt sai porukka näyttää kyntensä ruokapöydässä. Sujuu, tyylikkäästi. Ei mitään hässäkkää tai meteliä, vaan maltillista ruokailua kahvilatouhuilua seuraillen. Ja ruokailu hoitui myös aikataulussa, vaikka edes munakello ei ollut päällä. Hyvä homma eskarit.

 

Sitten se päivän pääjuttu eli kahvila.

-Me leivottiin nuo

-Minä toin nuo

-Mulla on kolme euroa. Iskä antoi, ettei mee omat rahat.

-Saako ostaa mitä haluaa

Päiväkotilaiset ja eskarit pääsevät asioimaan ensin, sitten on koululaisten vuoro. Ja tässä kohtaa eskarit siis astuvat työvuoroon. Puolet on päiväkodilla aina ”levossa” eli leikkii/on tableteilla, toinen puoli auttaa myyntityössä tiskin takana. Ja sitten vaihto. Sujuu. Paitsi kun asiakkaat loppuvat.

-Mitäs me nyt tehdään?

-Joskus käy näin, että pitää odotella. Silloin siistitään vaikka pöytä. Tai laitetaan tuotteita nätisti esille. 

Eskarit ovat ihailtavan innokkaita myyntipuuhassa ja päiväkodin puolelta tulee leikkimisestä vain kiitosta ja kehuja. Huis hais vaan ja päivä on pulkassa.

-Oliko rankkaa?

-Ei

-Paitsi jos ei oo asiakkaita

-Minä olisin halunnut ostaa kaikki

-Oiskohan saanut, jos ois ollut 50 euroa

-Tai miljoona

Ei kahvilantuotto ihan miljoonaan yltänyt, mutta 234e on hieno raha! Ja ilokiloissa milli paukahtaa helposti rikki, mistä molemmista VALTAVA KIITOS kuuluu teille perheille. Ihanaa, kun jaksoitte kaiken arkihulinan keskellä panostaa ja heittäytyä mukaan. Iso peukku ja halitus teille! Ja pannu laitetaan tulille heti, kun milloin päästään viettää meidän metsän mökkeröisen tupaantulijaisia, tämä on lupaus.

Niin. Meillät puuttuu siis enää kunnostuskelpoinen leikkimökki, sopuhintaan. Voi räkä, kun tuonne etelän kehille on niiiiiiiiiin pitkä matka, sieltä pömpelin hankkiminen tuntuisi olevan lähinnä hakukysymys. Mutta täällä ”maalla” me olemme tottuneet täyttämään mökit ja varastot tavaralla, joten pikkuisen ovat tiukassa. Tori.fi-sivustolla on jo ilmoitus ja jos joku teistä kuulee sopivasta kohteesta,niin tieto otetaan isolla ilolla vastaan. Meidän metsässä olisi niin kiva leikkiä&touhuta, kun voisi hakea mökkeröisestä syntyviin ideoihin milloin mitäkin tavaraa: työkaluluista pressujen kautta vesiväreihin. Pidetään peukkuja…

Valolla ja ilolla kirjoittelee  Heidi

Ruokana kebabvuoka ja salaatti (+erinäinen määrä kahvilaherkkuja)