Marraskuu. Aamutuokiolla uusi kalenterinlehti herätti monta kysymystä. Ensinnäkin piti tietysti lukea kaikki siihen tehdyt merkinnät, kuten Areenareissu, uimakoulu ja keilaus, muotinäytös jne.
-Missä on se laitepäivä?
-Nämä kolme palloa on laitepäiviä. Laitteita ei voi ottaa eskarille kymmentä kerralla, joten otetaan niitä kolmena torstaina niin, että aina 3-4 lapsella voi olla oma laite esittelyssä ja mukana.
-Voisiko se joka esitti saada tuoda ekana?
-Olisiko kumminkin reilua, että nämä päivät arvotaan, kun yhteinen päätös on vähän sellainen juttu, että kukaan ei voi ajaa omaa etuaan. Vaikka idea ihan huippu onkin.
Arvonta sopii kaikille. Kuunnellaan vielä aamun riimilaulu Papun orkesteri ja sitten on jo aika kiireesti suuntailla meidän metsään ihan pihalle.
-Tuu kattomaan!
Oi voi. Yhden eskarin maja on hajotettu alkutekijöihin.
-Korjataan se kohta, mutta meidän pitää siirtää ensin tämä yksi maja kauemmas, koska tuo louhos on liian vaarallinen. Laitan tähän rajanarun merkiksi.
Koko ryhmä tarttuu työhön ja täti sytyttää nuotion tekeytymään myöhempää nakki-tutkimusta varten.
-Ope. Koululaiset kiusaa!
Oh hoh ja toden totta. Siirtotyömaalla on meneillään sellainen rajaselkkaus, että Trumpin muurikin kalpenisi. Muutama koululainen on nimittäin vakaasti sitä mieltä, että kepit ovat metsässä kaikkien ja se, että mättää niitä tahallaan toisten majapinosta rajan taakse ulottumattomiin, on ihan reilua. Kirosanojakin kuuluu. Ja eläviä puita hakataan. Eskarit ovat silminnähden pöyristyneitä.
-Tuo on ihan tyhmää
-Miten ne tekee tuollaista, vaikka ne on isoja
Sanoppa se. Mutta kunnioitettavaa on, että eskarit eivät lähde mukaan rähinöintiin, vaikka härnääjät palaavat aika aikuisen väistyessä kauemmas.
-Ei mitään järkeä
Eskareiden maja saadaan siirretyksi ja täti sopii koulunaikuisten kanssa, että käy vielä puhumassa huomenna koululaisten kanssa siitä, että meidän metsä on meille joka viikko yhden päivän ajan luokkahuone, jonne kaikki ovat varmasti tervetulleista, kunhan asioista sovitaan, eikä mitään rikota tahallaan. Meidän metsähän ei tarkoita alueen omistamista, vaan vastuuta siitä.
-Hyvä ruoka, parempi mieli. Otetaanpa eväät esiin.
Onneksi tänään sattui olemaan myös omien terveellisten eväiden päivä ja harmimieli unohtuu luonnonsiimeksessä napostellessa. Kurkkua, leipää, viinirypäleitä, mandariinia, suolakaloja, porkkanaa, näkkäriä, omppua…ja janojuomaksi vettä. Hienosti ovat eskareilla ruoka-asiat oivallettuna. Mutta voihan nakki. Aikaa rajaselkkaukseen kului niin paljon, että enää ei ehditä keittää nakkeja tulilla, vaikka hiillos onkin oikein punainen ja hyvä. Tarkoitushan oli siis vertailla, että kumpiko on parempaa nuotiolla: keitetty vai paistettu nakki.
-Paistetaan sitten pelkästään
Niin me teemme. Nakki kuin nakki. Nakki tikkuun ja hiillosta kohti.
-Hyvää!
-Saako lisää?
-Onkohan tämä jo..
-Onko tässä kuoria?
Iltapäivällä puuhataan omia hommia sekä talitinttiä ja hommat sujuvat tänäänkin kruunumerkillä. Se onkin jo 21 merkki ja hups heijaa, Sakarias Sammakon hopesta kirjekuorta ei löydy mistään. Tarkoittaakohan se postia olevan taas tulossa…
Pohdiskellen kirjoittelee Heidi
Ruokana possuwokki, appelsiini/kaalisalaatti