Tänään oli jännittävä päivä, olihan kylään tulossa sivistyslautakunta. S niinkuin sivistys. Laitoimme siisi ensin vierailijoita varten aamulla kuntoon meidän metsän pressumajoineen ja vasta sitten suuntailimme kirjainhommiin eskarille. Missä odotti mysteeri. Kuinka eskaritilaan oli päätynyt 18 kpl lento-ja koripalloja sekä 2 hernepussia? Puolet pallokaapin sisällöstä. Merkillistä. No, yhteisvoimin palot palautuivat paikoilleen ja pääsimme aloittamaan aamutuokion, joka käynnistyi lokakuun ”terveys ja kasvu”-teeman mukaisesti jooga-asennolla nimeltä ”kotka”.
-Onko se lautakunta niinkuin meillä parlamentti?
-Joo. Lautakunnalle esitetään kaikkien Leppävirran eskoulujen ja koulujen asioita päätettäväksi. Että mitä tarvitaan ja semmoista.
-Niitä hevosia
-Niin. Metsään. Ja keihäitä.
-Ei kun miekkoja!
Eskareilla on varsin selkeitä ja perusteltuja ajatuksia siitä, mitä meidän eskari tarvitsisi lisää.
-Puuta. Että vois rakentaa.
-Valvontakamerat. Ettei mitään hajoteta.
Sovitaan siis, että otetaan asiat puheeksi, kun lautakunta saapuu ruokalun jälkeen. Sitä ennen kuitenkin etsitään peilillä suusta suhiseva S, lauletaan aakkoslaulu, harjoitellaan muoto ja tehtään kynähommia.
-Tiedättekö mitä eskarit. S niinkuin superia. Nyt minä annan teille papukaijamerkin. Työrauhasta. Tämä homma hoitui kuin koululaisilta.
Ilmeet ovat hämmentyneen iloiset. S niinkuin sujui. Totta se on.
Käydään välillä syömässä ja palataan lukemaan kirjaa eskarille. Puolessavälissä portaissa kopisee ja pian varhaiskasvatusjohtaja Sonjan pää pilkistää ovelta. Lautakunta on saapunut. Täti nousee tervehtimään ja eskareihin iskee S niinkuin sipulihepuli. Alkaa niin mahdoton meteli ja meno, ettei puhettakaan tahdo kuulla. Lautakunta taitaa katsoa aiheelliseksi poistua paikalta.
-Minne ne meni?
Hämmentyneenä eskarit tuijottavat portaisiin katoavien aikuisten selkiä. Palaverinpaikka.
-Lautakunta jatkoi matkaa.
-Mutta me ei keritty kysyä niitä juttuja.
-Niin. Mutta kuulikos täällä mitään.
-No ei.
-Niinpä. Lautakunta ei voi jäädä pitkäksi aikaa yhteen paikkaan, eikä varsinkaan, jos heitä ei edes kuunnella.
-Kysytään sitten seuraavan kerran, kun ne tulee
-Siinäpä onkin pulma. Lautakunta vierailee eskarilla vain kerran vuodessa ja olettekos te eskareita ensivuonna?
-Ei. Kun koululaisia.
-Minua nyt vähän harmittaa.
-Jännitti niin kovasti, ettei uskallettu edes kysyä.
-No. Lautakunnalle voi varmaan kirjoittaa, mutta mitäs me kirjoitettaisiin?
-Laitetaan, että meitä jännitti ja ei uskallettu kysyä. Ja siksi meni riehumiseksi.
-Ja pyydetään anteeksi.
-Aika hienosti ajateltu. Varsinkin anteeksi. Minä voin huomenna eskaviskan jälkeen kirjoittaa, jos te sanotte mitä kirjoitetaan. ja nimet alle. Ja pannaan se sitten ihan postissa menemään.
-Joo!(*monta)
Pienin askelin ja kokemuksista oppien, miten voisikaan paremmin edetä elämän suuresssa seikkaulussa.
V&I kirjoittelee Heidi
Ruokana kultainen kalkkunakeitto, juusto, sämpylä ja mandariini