Meidän metsä on valkea.
-Tuu kattoon. Täällä on jälkiä!
Portti on ehtinyt tuskin sulkeutua, kun metsä kiskaisee ryhmän lumoukseensa. Lumi on tehnyt metsän hiljaiset liikkujat näkyviksi.
-Tulkaa tänne! Täällä on hiirenpesä.
Toden totta. Pikkuruiset jäljet katoavat sammalmättään alle. Ja entä jänikset ja rusakot, niitä on steppaillut joka suuntaan. Myös hentoisia linnunjälkiä löydetään. Onpa meillä paljon naapureita.
Hiiri, jonka koti löydettiin saa nimekseen ”Pullahiiri” ja pienempien jälkien omista ”Pikkupullahiiri”. Leikit alkavat, minkä lomassa kootaan taas muutama pressumaja sekä otetaan uusi taito haltuun ensiavussa: kolmioliina. Kokeillaan ensin ihan oikealla liinalla ja mietitään sitten, että mitäs jos ei ole ensiapulaukku mukana
-Voi käyttää kaulaliinaa
Tai paitaa, Jere tietää. Ja ihmettelee, että miten eskarit voivat osata kylkiasentoon kääntämisen, kun se koulussa opetetaan vasta 8.luokalla.
-Helposti. Ensin tälleen kokeillaan, että hengittääkö. Ja sitten…
Hienosti kääntyy ”tajuton” Jere oikeaan asentoon. Mutta ei siinä vielä kaikki. Eskaritkin haluavat tulla käännetyksi, joten siinäpä on Jerelle urakkaa jonoksi asti. On hieno taito isolta uskaltaa heittäytyä mukaan toimimaan. Peukkua siitä!
Niin ja pistäytyyhän meillä metsässä vieraskin, jolta kuulemme iloisia uutisia. Meille on lahjoitettu ”pömpeli”, josta saamme kovasti kaipaamamme varaston. Vähän se remontointia vaatii, mutta
-Siinä on oikea ovi ja lukko
-Sinne voi siis laittaa kaikki meidän aarteen!
-Ja ne miekat ja puuhevoset
-Niin ja kivet
Voi ilo ja riemu. Voiko parempaa tapaa yhdessä omistamisen opetteluun ollakaan, kuin kierrättäen ja kunnostaen käyttöön saatu varasto.
-Sitten meille jää vielä sitä kahvila rahaa. Johonkin muuhun.
-Totta. Voidaan vaikka ostaa se leikkimökki päiväkodin pihaan. Kuulkaa, lahjoituksena saaminen on kuulkaa aika hieno juttu.
-Voiskohan joku lahjoittaa sen leikkimökin, niin päästäisiin rahoilla Hoploppiin
Aivan (hih). Yrittäjyyskasvatuskin kuulu uuteen esiopetussuunnitelmaan, että tätä sijoitustoimintaa ja tuottavuutta lienee järkevää tosiaan pohtia. Vaikka täti ottaisi kyllä mielellään vielä pömpelin tai parikin meidän metsään. Ja yhden puutarhakaluston. Kenties keinun ja pukkihevonen. Riippumatto olisi ihana. Sahapukki ja kunnon halkaisupölkky, ne olisivat rakenteluun kyllä huippua. Meidän metsän oppimisympäristö, sitä me niin rakennetaan yhdessä pikkuhiljaa ja kierrättäen.
Metsäilyn lopuksi teemme vielä pienen vakoiluretken, sillä eskarit haluavat nähdä, minne jäniksenjäljet oikein johtavat. Seurailemme niitä aina kaukalolle asti, missä ne kuitenkin katoavat luistelukopin alle. Kierretään koppia ja kurkitaan allekin, mutta ei näy jatkojälkiä missään.
-Tiedättekö. Tämä saattaa olla nyt Kyösti Albin Takaloikan tekosia. Se on niin juoni jänis, että huijaa metsästäjiä ja koiria mennen tullen. Se katsokaan tekee harhautuksen.
Hypitään siis kaukalon lumelle ensin jäniksenjäljet ja palataan sitten samoja takaisin. Kyllä. Juurikin tästä saattaa olla kysymys. Voihan Kyösti, epäilenpä vaan, että siitä ristihuulesta kuullaan vielä.
Ruokalassa on ruuhkaa, joten otamme odotellessa eskareiden omia luontokysymyksiä kavereille. Ovat muuten aika nerokkaita
-Se on lintu, mutta ei lennä./ Se alkaa U:lla. /Sillä on punaista tässä silmien alla. /Se on tosi musta. / Ja iso pyrstö (ukkomehto)
-Se on ruskea. / Se ei ole eläin. (puu)
-Jos on 29 koiranjälkeä ja tulee vielä 29 jälkeä, niin montako on? (58, mahtavaa päässälaskutaitoa!)
-Se on lintu. / Se on sininen. / Sillä on iso pyrstö. (riikinkukko)
Viimeiseksi kysymään ehtii Jere ja tehtävä on niin jännä, että se päätetään piirtää näkyväksi liitutaululle eskarilla. ”On viisi hirveä. Ja jokainen astuu yhden askeleen. Montako jälkeä jää lumelle?” Siinäpä teillekin pähkinä purtavaksi.
Iltapäivä puuhaillaan omia hommia sekä otetaan lauluharjoitukset. Aloitamme myös hauskan Onni Opuksen ”Sammakkoprinssi”, joka luetaan loppuun huomenna, sillä kello mokoma on rientänyt jo koulutaksien lähtöaikaan. Olipa hieno päivä. Kiitos eskarit.
Valolla ja Ilolla lumisen metsän voimaannuttamana kirjoittelee Heidi
Ruokana makkarakastike ja perunat, salaatti