Hilpeää! Meidän metsän nakkikioskilla satuiltiin tänään rosvo Roikaleesta sellaisia tarinoita, että heikohermoisia voi hirvittää.
-Siis Heidiä (hihitystä)
Katsotaanpas yhdessä videot ruokailun päälle
-Se hyppäsi hevosella yli tuon (nuotiopaikka)
-Ja se hevonen söi sen lasit
Käy ilmi, että ne ovat huijauslasit naamioitumiseen.
-Täällä metsässä on timantteja.
-Ne on haltijoiden. Rosvo varasti ne.
-Niillä on taikasauvat ja ne etsii niitä.
-Ja täällä on ansoja. Rosvo voi kompastua niihin.
Oi voi ja yhä hurjenee. Kuka pitäisi tätiä kädestä.
-Täällä oli taistelu. Ja me tykitettiin. Ja sitten tuli Starwars alus ja me lennettiin avaruuteen. Ja syötiin siellä hattaraa pilvistä.
-Ja oli zombeja. Ja se rosvo napattiin ja siitä tehtiin rosvopaisti!
-Ja se rosvo juuttui ansaan ja siltä jäi kiinni kaikki vaatteet. Ja pikkaritkin.
Yleisö on haljeta naurusta. U-pe-aa! Nyt voi todellakin sanoa, että koko ryhmä on liekeissä. Ihan mahtavaa elää ja kehittää yhdessä tarinaa, jonka suuntaa ei voi kukaan vielä tietää. Eikä varsinkaan loppua.
-Pannnanko ne sinne muistitikulle.
-Joo, jokaisen oma juttu omalle.
-Milloin sen saa sitten kotiin?
-Tikun saa ikiomaksi keväällä, kun eskari loppuu.
-Minä laitan sen sitten tietokoneeseen ja äiti yllättyy, että mitä ihmettä.
Juurikin niin. Ja jos metsässä iloa tuotti sadutus, niin vähintään yhtä kivaa siellä oli piilonen. Säännöt ovat samat ikivanhat, mutta kerrataan ja opetellaan ne silti. Sitten Eija saa ryhtyä etsijäksi ja eskarit piiloon. ”10. Tullaan! Piilossa tai ei!” Metsä on hiljainen ja liikkumaton. On jännittävää seurata, kuinka haastavaa hyvässä piilossa pysyminen on, kun tekisi mieli kurkata edes ihan vähän…
-Minä pelastin kaksi kertaa!
-Minä oli tuolla pressun alla
-Minua alkoi ihan jänittää, kun se tuli ihan siihen lähelle
-Minä ootin, että se menee ohi ja sitten vasta lähdin juoksemaan
Kivaa. Kuten se on ollut jo vuosisatoja. Lyhyesti ja ytimekkäästi.
Iltapäivällä ehditään vielä tehdä loppuun matikkatarinan Rasalan-käärmeet sekä puuhata omia hommia. Kun täti on sitten palaamassa ”Minä osaan”-testailusta takaisin
-Hui!
Eskarit istuvat matolla niin hiljaa, että huoneen luulisi olevan typötyhjä. Hieno yllätys eskarit! Ja nythän on niin, että päivän loppukuiskaus kuuluu
-Hyvä kruunumerkki ja Rasalan
Niinpä. Yhdeksän merkkiä koossa, joten viimeistä kohti pinnistellään. Jokohan se huomenna napsahtaisi ensimmäinen kymppirivi Sakariaksen taulussa täyteen.
Valolla ja ilolla eskareiden kanssa yhdessä jännittää Heidi
Ruokana lohikeitto, riisipiirakka, kurkku ja kaakao