Huuuuuuuuuiiiii! Syyskuun lastenparlamenttihan päätti, että rakennetaan yhteinen kummitusjuna. Mitä ennen tietysti on syytä selvittää, että millaisia kummitusjunat oikein ovat sekä tutkailla tunteina pelkoa ja jännitystä. Kaiken varalta, vaikka ketään ei kuulemma kuitenkaan pelota.
-Kummitusjunissa on kaikkia semmoisia pelottavia asioita. Kummituksia.
-Siellä voi ola pahoja keijuja.
-Minun sisko sanoi kummitusjunassa sille noidalle, että ”Hei, mummo”, kun se luuli, että se on mummo. (Koko ryhmä helähtää iloiseen nauruun)
-Hassua. Mutta hei, tuo pelotus tärkeä juttu. Kun pelottaa. Mitä se oikein tarkoittaa?
-Pelottaa, jos kiipeää liian korkealle puolapuissa
-Voi pelottaa yöllä
-Kun on pimeää
-Minua pelotti, kun piti silä pyörällä ilman apurenkaita
-Huvipuistolaitteessa, kun se menee korkealle. Eikä voi tulla pois kesken.
-Totta. Tiedättekö, pelko on oikeasti tosi tärkeä juttu, vaikka se tuntuukin joskus pahalta. Kun sillä aivot varoittaa meitä, että nyt ei ole hyvä ja turvallinen homma tämä, mitä aiot. Vaikka se liian korkealle kiipeäminen. Vaikka kyllä joskus tärkeä ja hyväkin juttu voi pelottaa, vaikka rokotus. Mutta mitä ihmettä sitten on se jännitys?
-Minua jännitti, kun tuli joulupukki
-Niin minuakin (*monta)
-Tuntuiko se jännitys hyvältä vai pahalta?
-Hyvältä! Ja sitten menin istumaan syliin.
-No entäs pakettien avaaminen, onko se pelottavaa vai jännittävää?
-Jännittävää!!!(*monta iloista)
Ok. Sovitaan vielä, että aikuiselle saa ja pitää kertoa heti, jos kummitusjuna tuntuu tippaakaan pelottavalta. Ja sitten eikuin rakennuspuuhiin. Ja ette usko, kymmenessä minuutissa nukkari on muuttunut aika hurjaksi paikaksi. On tietysti juna, mutta myös luolia, tunneleita, hammaskeijujen linnoitus….ja tietysti taskulampuja ja ”pikapakojuna”, jos hämärä alkaa tuntua liian jännittävältä. Vielä lippuleimat kaikille käteen ja sitten junanpilli jo soi. It`s playtime!
Lähes tunnin koko ryhmä leikkii yhteisessä viitekehyksessä. On roolileikkijöitä, mukana matkustajia, tutkailijoita, mutta ennen kaikkea, jokaisella on paikkansa kokonaisuudessa. Ihan jokaisella.
-Apua!!!Heidi on krokotiili!!!
Hih, juurikin näin, hyvässä leikissä aikuisetkin roolitetaan luonnostaan mukaan.
-Vai niin. Räyh sitten teile, mitenkäs minä pääsen kömpimään tämän junan kyytiin…häntä mokoma juuttuu….
-Apua! Se tulee!!!! (riemastunutta kiljahtelua)
Kuinka hilpeän rentouttavaa yhdessä leikkimen onkaan, suosittelen meille kaikille aikuisillekin.
Iltapäivällä eskareilla on puukäsityötä, jossa yhä toimitaan suunnitelmien parissa. Mietitään ensin, että onko omasta laatikosta tulossa neliö vai nelikulmio ja sitten hahmotellaan ja mitataan mittoja valmiita laatikoita hyödyntäen.
-Mun on 30*30
-Mun on 18*18
-Miten korkean tästä laidasta voi tehdä?
-Hei. Tulkaas mukaan. Nyt on aika kurkistaa rompalaatikkoon. Mutta muistathan, että tälle puolelle ovea saa mennä vain aikuisen kanssa.
-Joo. Kun on ne koneet.
Miten hyödyllinen rompalaatikko, eli koululaisten hylkypuulaatikko, suunnittelullemme onkaan. Sieltä voi näet kerätä helposti eri kokoisia ja paksuisia palasia, joita mallailla suoraan oman pohjan päälle.
-Minä otan tämän…ja sitten minä mittaan. Tämä on 9.
Niin muuten on. Hienoa! Ja siitä se homma taas ensiviikolla etenee.
V&I kirjoittelee Heidi
Ruokana tonnikalapasta ja salaatti